Etukeno

Tein tämän vielä viimeisenä päivänä Dublinissa. Amerikkalaisen turistin ryhti oli niin outo, että sitä oli pakko yrittää saada paperille. Eihän se todellakaan ole mitenkään imartelevaa ketään kohtaan, mutta todella hienoja hahmoja näistä tulee! (ja jos olet Dublinissa ja taksin tarpeessa, soita vain kuvassa näkyvään numeroon)

I did this on our last day in Dublin. The way this tourist carried herself was so bizarre that I had to capture it on paper. I know I'm not exactly flattering anyone when I do these kind of studies but they make such amazing characters! (and if you're in Dublin and need a taxi, simply dial the number on the picture)

Luonnoksia Irlannista

Etsin yli vuoden Suomesta luonnoskirjaa, jossa olisi ruskeat tai harmaat lehdet. Sitä ei vain löytynyt. Ilmeisesti koko maassa ei uskota, että kukaan voisi haluta piirtää luonnoksiaan muulle kuin vitivalkoiselle paperille. Lopulta taivuin tekemään omat kirjani erivärisistä Fabrianon Colore -kartongeista, joita käytän muutenkin paljon. Otin tietysti yhden tällaisen kirjan mukaan Irlantiinkin, mutta se jäi käytännössä täysin käyttämättä. Syynä siihen on tämä kirja, jonka löysin ensimmäisestä taidetarvikekaupasta, johon törmäsin. Ruskeaa kierrätyspaperia, joka kestää vähän vettäkin. Hemmetin hieno! Kuuntele, Suomi.
I spent a good year trying to find a sketchbook in Finland that has brownish or grey pages. There were none. Apparently there is no possibility that anyone would dare try to sketch on anything but Bright White Sketching Paper here. Finally I got frustrated and decided to make my own sketchbooks from Fabriano's Colore -series paper. It's a nice thick paper I use a lot. I took one of the books to Ireland with me but when we came back, it was still almost untouched. The reason is this book, that I found in the first art supply store I came across. Brown pages - can hold a little bit of water. Bloody marvellous! Listen up, Finland.

Bloomsday

Galwayssa on James Joycen vaimon entinen kotitalo, joka on nykyään museokäytössä. Ajattelimme käväistä ohimennen siellä tajuamatta ollenkaan, että satuimme paikalle Bloomsday:na eli Joycen kuuluisimman kirjan hahmon mukaan nimettynä juhlapäivänä.

Hirveän mukavat tädit sitten nappasivat meidät sisään, istuttivat penkille ja täyttivät suun teellä ja kekseillä. Vastapalveluksena piti ainoastaan lukea ääneen pätkä Joycen kirjasta. Takelleltuani oman kappaleeni, otin esiin luonnoskirjan ja kysyin, että kävisikö, jos piirtäisin. Mukava täti joutui ihan kysymään managerilta, ennen kuin uskalsi myöntyä. Siinä sitten vierähti puolisen tuntia mukavasti James Joycen ja teekeksien kanssa.

In Galway, there is the former house of James Joyce's wife, Barnacle, which is now a museum. We thought we'd pop by while we were there but had no idea we happened to be there on Bloomsday - named after a character in Joyce's most famous book.

Suddenly, awfully nice ladies sat us on a bench and filled our mouths with tea and biscuits. Apparently they did this every year - they sat in the house of Barnacle, drank tea, ate biscuits and read Joyce. They only asked that all visitors read a bit of Joyce out loud. After I had stumbled through my performance, I took out my sketchpad and asked if I could draw. The nice lady had to ask the manager before she dared say yes. It was a very comfortable half an hour, sitting with James Joyce and biscuits.

Irlantilaisia kukkia

Kukkamaalaus on minulle täysin vierasta maaperää, mutta sateisena päivänä Irlannissa tarjoutui tilaisuus kokeilla tätäkin harrastetta. Nämä löytyivät "maailman lyhimmän joen" varrella sijainneen kahvilan terassilta.

I've never been much of a flower painter, but on a rainy day in Ireland I got a chance to try out this foreign and peculiar pastime. These were found on the terrace of a café, situated on the bank of "the shortest river in the world".