Vesiväriharjoitus viime joulukuulta, jonka silloin tuomitsin täysin epäonnistuneeksi. Nyt siitä alkaa jo löytää hyviä puolia, joten siirsin sen takaisin skanneripinoon. Syy siihen, että säästän täysin epäonnistuneita tekeleitä on kaksijakoinen: olen elänyt jo sen verran kauan tämän luomishomman keskellä, että tiedän olla luottamatta täysin ensimmäiseen masennukseen omista töistäni, ja jos mieleni ei muutukaan, paperi on niin paksua, että toiselle puolelle voi aika hyvin maalata jotain vähemmän tärkeää. Tai siis mitä tahansa paitsi myytävää kamaa...
A watercolour excercise from December that I thought at the time was an utter waste of paper. Now I'm beginning to find some positive aspects so I moved it back into the scanner-pile. The reason to why I'm hanging on to "utter waste of paper" is two-fold: I've been doing this creative thing for long enough not to completely trust my initial wave of despair at my own work, and if after a while I'm still despairing, the paper is thick enough to paint something less important on the other side. Or in other words, anything that nobody's paying me for...
Pentelin sivellinkynä on aivan mahtava, se vain jaksaa toimia! Ettei tämä menisi mainoksen puolelle, käytän kyllä tarkkuutta vaativaan työhön oikeaa 00-sivellintä. Pentelin ohut pää on vain liian hallitsematon.
