Illustration Friday - Red

Tähän väliin Illustration Friday -pläjäys... Koitin saada akvarellin ja kynien sekoitusta taas haltuun ja keskityin sametin kuvaamiseen. Joissain kohdissa se miltei onnistuikin!

This week's Illustration Friday -entry before I continue with Paris. I tried to get a handle on mixing traditional watercolour and watercolour pencils again. This time I focused on velvet and in some places I very nearly got it!

Lisää Pariisikuvia

Nyt tulevat loput Pariisikuvat, jotka jäivät roikkumaan viime vuodelta. Tässä niistä ensimmäinen.

Piirretty ehkä kahdessa minuutissa mukavan bistron terassilla, jonka pitäjä puhui niin sujuvasti kaksi sanaa suomea, että huijasi minut aivan täysin! Heta oli opettanut ne käydessään sisällä.

Here come the rest of my pictures from Paris that were left hanging from last year. This is the first of them.

Drawn in maybe 2 minutes sitting in a very nice bistro terrace. The owner spoke two words of Finnish so convincingly that he fooled me completely. My fiancé had taught them to him while I wasn't looking.

Porhopuisto

Tällainen porhopuisto löytyi Korkeasaaren suunnalta. Se oli käytännössä aivan tyhjä, ympärillä oli erilaisten lähetystöjen ja hävyttömän rikkaiden ihmisten linnoja. Pitäisi yrittää järjestää mölkkykokoontumisia sinne ensi kesänä ja toivoa, etteivät yksityiset poliisit (joita siellä takuulla on) karkota meitä. :P

This park was in a neighbourhood that had mansions of various embassies and very rich people. It was practically empty so we thought we should organize petanque or mölkky games on the well kept lawns next summer. Hopefully the private policemen they are bound to have won't kick us out.

Jotain kaunista

Aina välillä pitää laittaa kuvia oikeasta elämästä, joka on aina kauniimpaa kuin telkkarissa. Tämä on viime kesältä, parin minuutin vesiväriluonnos.

Every once in a while I have to post pictures from real life. It's always more beautiful than tv. This is from last summer, watercolor sketch about 2 mins.

Illustration Friday - Super Hero

No tämä on tosi - super - sankari. Kuolleet puhuu sille ja sitten se auttaa niitä. Vähän kuin Jennifer Love Hewittille, mutta ilman, että koko sarja koostuu kyynelsilmin kahteen kertaan lausutusta "dialogista". Jep, olen pettynyt suureen osaan tv-roskasta. Ei yhtään huvita hankkia mitään digilootaa. Mutta tavallaan tykkään tästä roskasta :)

A tru super hero. The dead speak to her and then she helps them. A bit like Jennifer Love Hewitt but the series doesn't consist entirely of teary-eyed "dialogue" all of which is repeated (JLH must love her part...) for those who didn't get it the first time. And yes, I really am disappointed with most of the rubbish that is on tv. But I like this rubbish :)

One Expression Wonder

Tässä on todellinen metodinäyttelijä. Oli tilanne mikä tahansa, aina löytyy motivaatio ottaa sama töröttävä ja kurtisteleva ilme. Ok, ymmärrän, että Alias vedettiin campiksi jo kauan sitten, ja juoni on käynyt samat kuviot kymmeniä kertoja, mutta ihan totta - ne voisivat käyttää samoja lähäreitä joka jaksossa eikä kukaan huomaisi eroa.

Here is a true method actor. Whatever the situation there is always a motivation to assume the same pouting expression. Yes, I understand Alias crossed over to camp a long time before its end but still - they could have used the same closeups in every episode and nobody would have been able to tell the difference.

Työnantaja hoitelee

Tämä syntyi hetken epätoivosta ja turhautumasta - en millään keksinyt kuvitusta aiheeseen "työnantaja hoitaa ja suojelee"... Pidän erityisesti Ihmenaismaisista saappaista.

This was born out of a moment's desperation and frustration - I couldn't come up with an illustration about "The employer cares and protects"... I especially love the Wonder Woman boots.

Oodi Javalle

Miami Vice on siis tästä blogista kuollut ja kuopattu. Sinänsä sääli, ajattelin lopettaa vähän räväkämmin, mutta sitä yhtä hyvää kuvaa ei sitten löytynytkään, joten se siitä!

Hakiksen Javasta on ollut paljon kuvia, mutta sisäkuvia ei ainuttakaan, tässä salaattiallas. Kiitos, oi Java, että päästit meidät kahvilattoman Kallion ikeestä! En siis laske Taikalamppua ja sitä antiikkikaupan kahvilaa kahviloiksi. Taikalamppu on joskus jopa ahdistava kaikessa tuttavallisuudessaan.

So Miami Vice is dead and buried on this blog. A shame, I would have liked to end it with a bang but that one great picture just wasn't there to be found so that's it!

There's been lots of pictures from the Java Cafe in Kallio, but none that show the interior - in this case the sallad bar. Nice sallad by the way if a bit oily.