How to Draw Comics the Marvel Way -kirjan harjoitus.
Heikohkoista arvosteluista huolimatta kävin katsomassa Spider-man 3:n, joka on haalinut valtavat katsojamäärät jenkeissä ja ilmeisesti muuallakin. Tiesin jo, ettei tulossa ole korkeakulttuurielämystä, mutta ajattelin, että sarjisfaneillekin olisi säästetty jotain. Tosiasia näyttää kuitenkin olevan, että mitä enemmän rahaa elokuvaan laitetaan sitä tyhmempien katsojien odotetaan tulevan teattereihin. Ja huonomuististen. Kun kirkuvaa tyttöä roikotetaan kolmatta kertaa saman elokuvan aikana pilvenpiirtäjästä, ja hämis pyyhältää saman musiikin säestyksellä tasan samassa kuvassa paikalle ja väistelee samanlaisia kivenmurikoita ihastelevan kaupungin edessä, alkaa leffa väkisinkin maistua puulta.
Koko hommahan johtuu siitä, että leffassa on kolme pahista, jotka kaikki haluavat kilpaa kidnapata saman tytön. Vuoroahan siinä joutuu odottelemaan, mutta onneksi kiltti yleisö pysyy paikallaan vaikka leffa tuntuisikin uusinnalta itsestään.
Mainitsemani d-oh-hetket täytynee selittää: d-oh-hetki on se, kun elokuvassa tapahtuu jotain niin julkityperää tai kritiikittömän kliseistä, että tekee mieli läpsäistä itseään otsaan. Normaalissa huonossa elokuvassa tällaisia on kaksi tai kolme (esim. Spider-man 1). Keskivertoelokuvassa korkeintaan yksi (Spider-man 2). Tässä niitä pääsi syntymään kahdeksan, mikä kattaa lähes joka ikisen käänteen elokuvassa. Normaalisti niitäkin on elokuvassa huomattavasti vähemmän, mutta kirjoittajat (joita oli kolme) tuntuvat päättäneen, että kolmososassa täytyy olla kolme erillistä elokuvaakin sisäkkäin.
Esimerkkinä mahtavasta käänteestä voisi pitää tätä: Hämis tarvitsee apua. Hänen täytyy voittaa sekä hiekkamies, että kraven, jotka kaikkien yllätykseksi roikottavat hämiksen tyttöystävää pilvenpiirtäjässä olevasta verkosta. Luonnollisesti hän pyytää apua Harry Osbournelta, jonka on toissa kohtauksessa käynyt hakkaamassa ja räjäyttämässä päreiksi. Tokihan Harry auttaa, kun hänen hovimestarinsa on ensin käynyt kertomassa, ettei hämis olekaan tappanut Harryn isää. Hovimestari on siis pantannut tätä tietoa puolitoista elokuvaa ihan kiusallaan. Elokuvan joka ikinen käänne on tätä samaa tasoa. Tämä elokuva vaatisi deux ex machina:n käyttöä monikossa. Ehkä kolmikossa. Käykää ihmeessä katsomassa!
Despite the murderous reviews I went to see Spider Man 3 which has broken so many records at the box office. I didn't expect to be wowed by the intellect of the script but I thought they'd have left something for the comic fans in the picture. However, it seems that the more money is put into a film the dumber audience they expect to attract. And possibly more demented. When a screaming girl is dangled from a skyscraper for the third time in the same film and Spidey swings to the rescue with the same theme playing and even in the same shot, it tends to diminish my curiosity for what comes next.
The repetition has to do with the three villains of the film who all want to kidnap the same girl. So they have to wait their turn. Luckily the nice audience sits still and keeps them company, even if the film feels like a re-run of itself.
This film scored a total of 8 d-oh-moments, which are when something so outrageously stupid or cliche happens on screen you just want to slap yourself on the forehead. Your run-of-the-mill bad film has two or three of these (Spider-Man 1), average films have one at most (Spider-Man 2). This one manages to hoard eight, which covers practically every significant event in the film. All of them are either badly copied or so badly written and directed they SEEM badly copied. For this film I would need the plural of deux ex machina. So if you please, go see the film - Three for the price of one!
No comments:
Post a Comment